jos aiot kodin ostaa pietarista, sun on luovuttava turkiksista

Tuntuu, et koeviikko tappaa, vaikkei se ole kunnolla alkanutkaan.

Filosofia ei taida mennä tällä(kään) kerralla läpi. Miksi tää on pakollista, musta tuntuu, ettei mun aivot vaan riitä tähän. Mistä voimme olla varmoja koulun olevan todellista? En tee tai lue enää yhtään mitään, voihan olla, että aistimukset ympärillämme on vain harhaa. Miks asioista on pakko tehdä näin vaikeita? Miksi tällasia asioita on pakko miettiä? Mulla on ihan hemmetin hyvä ilmanki tätä tiedon määrää!

Mut onneksi ulkona on piristävä loskasää. Leevi and the leavings ja kuppi teetä vois auttaa vähän piristymään.

In English: Exams. They kill people.

train like a beast, look like a beauty

Mua on jossain vuodenvaihteen tienoilla pistänyt joku sinnikäs treenikärpänen, joka kantaa siviilissä nimeä Elsa. Toi mun kamu on jo hihkuttanut tästä vähäsen enemmän kuin minä ja nyt se sai taas kerran mun sen innostukseen mukaan. Viime kerralla se oli Justin Bieber ja sitä edellisellä One Direction, mitä tähän vielä siis? Älä hani innostu Call me maybesta, jooko.

Koska kuitenkin nyt kyseisestä "fitspiration" kuumeesta on tullut ainakin nuorten naisten kohdalla joku niin sanottu juttu, päätin mäkin ottaa asiaan vähän kantaa. "Fit is new skinny" mantraa näkyy Tumblrissa ja We <3 itissa sen verran säännöllisesti, että kyllä meikätyttökin on siitä vähemmästäkin alkanut kiinnostumaan. Oon myös alkanut miettimään mun omia liikuntakokemuksia ja oikeasti alkanut kiinnostumaan, mitä mun kropalla oikein voi tehdäkään.


Mulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia ruuan kanssa. Meillä kotona on ollut lapsesta asti säännölliset ruokailut eikä mun äiti oo ikinä tarjonnut meille mitään kotiruokaa kummempaa tai epäterveellisempää. Oon ollut tosin vähän huono säännöllisen liikunnan kanssa ja tässä vanhetessa alkaa huomata, että pitäisi vähän petrata. Kyllä sitä 12-vuotiaana pärjäsi ja jaksoi ihan hyvin ilman - eipä enää.

Mun porukat ei lapsena tyrkyttänyt mulle mitään harrastuksia, joten se oli mulla vähän omalla vastuulla ja kiinnostuksesta kiinni. Eikä mua ei oikein kiinnostanut mikään - telinevoimistelu loppui ennen kouluikää, tanssissa toveri lopetti, enkä mä ole eläessäni ikinä pitänyt pallopeleistä, mistä lienee johtuu. Kun ikää alkoi olla jo tarpeeksi mittarissa, nousi harrastuksen aloittamiselle pieni kynnys, sillä mulla alkoi olla mukamas "liikaa" ikää. Ei 11-vuotiaalle enää järjestetä mitään mahdollisuuksia aloittaa uutta harrastusta, kun pitäisi mennä useita vuosia treenanneiden joukkoon! Tässä ei oo mun mielestä mitään järkeä, pitäisikö lapsen tietää loppuelämänsä laji joskus 5 vuoden iässä? Tai jos haluaa harrastaa, odotetaankin susta yhtäkkiä vähintäänkin jotakin suomenmestaria ja vielä halua treenata niin paljon ja vakavasti? Ja sitten valitetaan, ettei Suomen nuoriso liiku - no ei varmana liiku, kun vaihtoehdot ovat paskat!

Mulla ei ole siis ollut sanotaanko 10 ikävuoden jälkeen mitään säännöllistä liikuntaharrastusta, mikä ei ole mua hassua kyllä ikinä oikein häirinnyt. Mä rakastan musiikkia, harrastin nuorempana enemmänkin kirjoittamista sekä lukemista ja kynä kädessä tuli piirusteltuakin aika usein. Oon luonteeltani vähän enemmän haaveilijatyyppiä; mua ei ole ikinä kiinnostanut ryhmäharrastelu, viihdyin lapsena ihan hyvin omassakin seurassa.

Mun mielestä on ihan ymmärrettävää, ettei lapsi osaa ajatella vielä realistisesti liikunnan tärkeyttä tai sitä, mitä pistää suuhunsa. Terveelliset elämäntavathan otetaan tavaksi sitä mukaa, mitä pidemmälle harrastamisessa mennään, olenko oikeassa? Mulla ei ennen yläkouluikää eikä oikeastaan vielä ennen lukioikääkään ollut mitään helvetin käryä proteiinesta tai hiilareista tai sanotaanko yhtään mistään, mitä suuhunsa saisi ja ei saisi laittaa. Kuka mulle niitä olisi kertonut? Mä olen myöskin oppinut suurimman osan liikunnasta, eri vaihtoehdoista sun muista vasta yläasteen aikana liikuntatunnilla ja opin edelleen joitain suht tärkeitäkin juttuja. Musta tuntuu hassulta, että jotkut kauan harrastaneet pitää joitain asioita ihan itsestäänselvyytenä, ei ne oikeastaan ole. En mä tietenkään tyhmä ole; kyllä mä nyt tiedän, ettei herkkuja syödä tai muuta, mutta esimerkiksi mulla ei ollut hajuakaan, että leipäkin voisi olla niinkin lihottavaa tavaraa tai että hedelmätkin sisältää aika paljonkin sokeria.



Kuitenkin! Koen nykyään itse tärkeenä itselleni, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tai tehdä parannusta. Jos ei tän ikäiselle mitään tiettyä lajia ole tarjottavana alkeiskurssina, minä hoidan treenini sitten itse! Jostain syystä se ehkä tuntuu omalta, että voin itse päättää lenkkini ajankohdan tai treenata rauhassa katseilta vaikka omassa huoneessani. Kuntosalia tuli viime vuoden puolella aika rankasti kokeiltua, mutta jostain syystä sekään ei ole oikein niin suurena välineurheiluna napannut - miksi maksaa maltaita salikortista, kun saat juosta ulkona juoksumaton sijasta ihan ilmaiseksi? Mulla ehkä meni oman juttuni löytämiseen vähän kauemmin kuin muilla, mutta onko sillä loppupeleissä mitään väliä? Onhan tässä vielä muutama vuosikymmen aikaa parantaa. Muut harrastaa ryhmissä, jotkut joukkueissa tai sitten ihan itsenäisesti - meikällä ei ole ketään määräämässä, miten mun pitäisi tai tulisi suorittaa treenini ollaakseni paras. Ja se käy mulle ihan helvetin hyvin. Mulla ei ole mitään tavoitteita kilpailemaan yhtään missään asiassa - mun tavoitteisiin on vuodenvaihteen jälkeen syntynyt oma kunnon kohottaminen sekä terveyden ylläpitäminen. En ole ymmärtänyt ikinä niitä, ketkä käyvät treenaamassa parhaimmillaan 7 kertaa viikossa. Eikö siitä mene ihan liikunnan ilokin pilalle, kun treenaamisesta tulee suorittamista ja rasvaprosentin valvomista?

Vaikka musta tuskin ikinä tulee mitään kaloritaulukoiden tarkkailijaa, on mua silti alkanut vähän kiinnostaa, mistä sitä ylimääräistä energiaa tykkää tulla. Oon muun muassa jättänyt mun kovasti rakastaman leivän suurimmaksi osaksi pois ruisleipää lukuunottamatta. Joitain ruokatottumuksia oon joutunut vähän muokkailemaan, mutta aika kevyesti. Oon aina pitänyt eri salaateista sekä vihanneksista, joten esimerkiksi pastan tai välipalojen korvaaminen näillä ei ole tullut ongelmana. Tyypillinen herkkujenkin vähentäminen tietenkin itsestäänselvyytenä, vaikken niitä ole viime aikoina muutenkaan paljoa syönyt. Joitain juttuja oon tosin sallinut itselleni - esimerkiksi kokiksesta en halua kokonaan luopua. En ole ikinä ollut mikään kauhean itsekurinen ihminen, joten kai välillä voi olla oikeus pitää vapaapäiviäkin. Koska mulla ei kuitenkaan ole se ruoka ollut itse ongelma, vaan itse liikunnan vähyys, oon jättänyt turhat analysoinnit keittiön puolella pois.


Netti on osoittautunut mulle aika kultaiseksi keksinnöksi, kun treenaamisesta on tullut kyse. Lenkkeilyhän on itsessään kaikille suht selvä ideana, mutta esimerkiksi lihaskuntoa tehdessä, mun mielikuvitus tykkää loppua aika nopeasti. Esimerkiksi Youtubesta olen katsonut keiden milloinkin kyhäämiä videoita, joista mun lemppareiksi on osoittautunut Victoria's Secretin "Train like an angel" -vinkit. Mulla löytyy kotona käsipainoja, on jumppamattoa sekä mainokseton Spotify, mitä muuta mä treenaamiseen tarvitsen? Mä koen olevani luonteeltani aika itsenäinen ihminen ja vaikka jumppatunnit ovatkin välillä ihan mukavia, tykkään itse säätää treenausajankohtani ja treenini sisällön - minähän sen tulen tekemään eikä kukaan muu. En myöskään tarvitse muuta yleisöä, joten yksin juokseminen ei tuota mulle ongelmia.

Mun mielestä turha välineurheilu ja salikortin pitäminen nimen vuoksi on ihan naurettavaa. Mä saan kotona rankemman treenin aikaiseksi tekemällä, kun mitä teinitytöt tekevät salilla seurustelemalla. En tarvitse crosstraineria tai juoksumattoa saadakseni jalkoihini vauhtia, vaan lenkkarit jalkaan ja pipo päähän tuulelta suojaamaan ja ulos! Mä nauran näille Elixiassa käyville välineurheilijaihmisille, ketkä käyvät kyseisessä paikassa hengailemassa ja solariumissa vain koska se sattuu olemaan niin hieno paikka, jonka jälkeen kertovat harrastavansa saliurheilua. Jos näille ämmille sattuu mainitsevansa käyvänsä ihan itsekseen juoksemassa ulkona tai treenaavansa sisällä ihan omassa kämpässään, saat herkästi sääliviä katseita. Mä en ymmärrä - miten mun treeni olisi vähemmän tehokasta kuin sun infrapunasaunominen puolen tunnin "painojen nostelun" jälkeen? Tai jos pistän treenin ajaksi kulahtaneet verkkarit ja rikkinäisen t-paidan, miten se eroaa treenistä satasen Niken ah-niin-trendikkäissä varusteissa? Vittu mitä paskaa.

kuvat we <3 it

Yks juttu mitä mä en tässä aiheessa ymmärrä tai tule ehkä koskaan ymmärtämäänkään; miksi liikunnasta tehdään niin iso asia? Jos harrastat voimistelua/jalkapalloa tai vittu vaikka balettia, oot niin kurinalainen ja ahkera ihminen, mutta jos harrastat lukemista tai piirtämistä, se tuskin lasketaan harrastukseksi. Hei c'moon! Mä oon harrastanut koko ikäni yhtä paljon kun muutkin, ehkä enemmänkin, itse harrastukset eivät ole sisältäneet vaan liikuntaa. Kyllä se kirjoittaminenkin kuulkaa aikaa vie, uskokaa tai älkää. Terkuin nimim: kirjoitin_tätä_tekstiä_jumalAuta^3tuntii_95

Mulle tuli joskus kesällä kommenttia siitä, olenko mä lihonut. Vastaus on, että kyllä mä jonkin verran olin kerännyt lisää elopainoa. En ole ikinä ottanut stressiä mun vaa'an lukemista, enkä luultavasti tule nyttenkään. Oon aina mielummin katsonut peilistä, missä mennään tai kuunnellut ihan omaa kroppaa. Mulle on tärkeimmiksi tavoitteiksi nyt uuden vuoden alussa kehittynyt ihan lihaksien kehittäminen sekä kunnon kohottaminen - paljon kivempi juosta kuin kävellä! Mitä pidempiä lenkkejä oon huomannut pystyväni juoksemaan, sitä tyytyväisemmäksi oon tullut, vaikkei sitä muuten kropassa vielä huomaakaan. Hyvä fiilis tulee sisältä, sen oon huomannut vähän kantapään kautta ja se auttaa jaksamaan paremmin, kuin mikä tahansa karkkilakko. Ja kyllä se tiiviimpi bikinipeppukin vähän saa jalkoja liikkeelle laiskoinakin iltoina...

Ja muuten, oon laihtunut suunnilleen joulukuun puolesta välistä noin kolmisen kiloa. Muhun ei joulukilot päde. So long suckers tästä se lähtee!

In English: Just talking about my newest interest on training. Not going to translate, sorry mates!

cold sunday

Muokkailin ulkoasuu vähä uusiksi, mitä tykkäätte? Must iha jees vaihteluu!






Pärstäkuvia tältä päivältä! Kävin iskällä vähän vierailemassa tälleen sunnuntain piristykseksi, mutta muuten mun viikonloppu on tosi villisti kulunut nenä hissankirjassa kiinni... On tää koeviikko sydäntä lämmittävää! Onneksi mulla ei ole ylppäreitä, mihin pitäisi lukea. Tosin, vaikka koeviikko ei olekaan ihan niin nannaa, onneksi se alkaa ihan rennosti. Kotiesseetehtävän takia huomisessa hissankokeessa tulee tehdä vain yksi essee ja tiistaina mulla onkin kivasti vapaapäivä! Pieniä juttuja, mutta silti piristää. Siltikin perjantainen biologia karmii mua aika pahasti, sillä niillä tunneilla ei turhan paljoa tullut tehtyä hommia...

Alkaa pikkuhiljaa olla tammikuu paketissa.. Pari kuukautta huhtikuuhun! Kevät mä odottelen sua.

In English: School sucks and exam week takes all my energy. History and biology why oh why? All my weekend have been full of studying. How nice it is huh.

January is almost over! Only two months until April yes! Spring I'm waiting for you.

god morgon




Ihanaa perjantaita ihanat! Mun aamu alkoi vähän tavallista myöhemmällä herätyksellä, ja sen jälkeen lääkärinkäynnillä. Aamutunnin missattua (voi harmi) palasinkin nauttimaan kiireettömästä aamupalasta kotosalla. Tässä tovin meikkailtuani ja ihan hyvällä päällä touhutessani alkaa pikkuhiljaa aika kulumaan ja kohta pitäisi palatakin koululle iltapäivätunneille... Ehkä mä kohta lähden.

Ulkona paistaa aurinko ja mua hymyilyttää. Viikonloppu palkitsee. Vaikka koeviikko alkaa maanantaina, en jaksa stressata, vaikka luvassa onkin pelkästään lukuaineita. Tänään on hyvä päivä.

In English: Friday morning was nice. I had to wake up later than usual, so non-busy breakfast and good magazines - yes please!

wanhat 2013

Mulle on jonkin verran tullut kysymisiä ensi kuun vanhojen tansseja koskien, millainen mekko mulla on, miten laitan hiukset ynnä muuta. Sanotaanko, etten ole oikeasti paljonkaan ajatellut asiaa sen kummemmin esiteltäväksi täällä blogin puolella ennen itse tansseja, mutta kun uteliaita on nyt tullut ilmi, ajattelin antaa vähän sneak peakia.

Ensinnäkin, mekko ei ole omani. Sovittiin jo viime kesänä serkkuni tyttöystävän kanssa saavani hänen vanhan mekkonsa lainaksi, pitihän sille saada uudestaan käyttöä! Oon sovittanut sitä parikin kertaa, mutten ole saanut aikaiseksi kuvauttaa sitä, ehkä ihan siitäkin syystä, ettei mulla ole halua julkaista siitä etukäteen kuvia. Rakastan mekkoani jo nyt! Koska en mekkoa uutena ostanut enkä myöskään mistään liikkeistä vuokrannut, en joudu maksamaan siis yhtään mitään mahdollista pesulamaksua lukuunottamatta. Mulle oli alusta selvää, etten tule ostamaan usean sadan euron tylliunelmaa, sillä sitähän en uudestaan tule kuitenkaan käyttämään. Rahansäästöä sanoisinko, enkä koe jääväni mistään paitsi, koska tuttavani mekko on täysin sellainen, minkä olisin voinut uutenakin valita. Värinä toimii kauniin punainen sekä mallina ihan perus olkaimeton. En osaa valitettavasti kuvailla sen tarkemmin, koska tämä iltamekkotermistö ei ole ihan omaa alaani :-D Kolmen viikon sisällä tulette näkemään siitä sitten kuvaa, joten luotan kärsivällisyyteenne, eihän se nyt niin iso juttu ole.

Aloin miettiä tätä kirjoittaessa, mitäs hemmettiä minä jalkaani pistän? Kuitenkin näillä näkymin pyörähtelen äitini vanhoilla kerran käytetyillä hääkengillä (kätevää olla samaa kokoa) sekä käteeni pistän hanskat. Luultavasti tulen myös penkomaan edellisenä iltana äipän kanssa hänen korurasioitaan, mitä ranteeseeni laitan killumaan. Tykkään olla ajoissa liikkeellä!


En ole oikeastaan uhrannut paljoakaan ajatuksia hiusten suhteen, sillä oikeesti, onko sillä mitään väliä. Mua ei kiinnosta, miten ne on kiinni, kunhan pysyy helvetti pois mun silmien edestä, on tarpeeksi tasapaino-ongelmia ilman näköesteitäkin! Varasin kampaaja-ajan joskus syksyllä perhetutulta ja pitäisi mennä keskustelemaan tarkemmin asiasta, mutta saa nähdä. Ainoa kriteeri mulla on se, ettei se saisi olla liian "sliipattu", kireä tai kirjastotätimäinen. Koska pelkästään iltapuku on mun mielestä sen verran juhlallinen, voi vähän leikitellä hiusten kanssa! En omista mitään maailman sirointa hartialinjaa, joten oisi kiva saada jotain painoitusta muuallekin kuin päälaelle, joten osittain avoin kampaus olisi mukava. Mahdollista (paniikki)hikoilemista välttääkseen niska kuitenkin vapaaksi suurista tukkamassoista, vaikkein toisaalta sellaista omistakaan haha. Toiselle puolelle laskeutuvaa kaunista kiharaa, ehkä jotain koristetta sekaan. Ylläolevista kuvista ehkä tuo vasemmanpuoleinen on enemmän mieleinen, just sopivan sähäkkä! Toisaalta myös oikeanpuoleinen kiharainen nuttura on huikean kaunis, muttei vaan ehkä kuitenkaan tunnu ihan siltä omalta...


Mua melkein hävettää meikistä puhuttaessa - oon nimittäin tosi huono sellaisten asioiden kanssa. Okei, osaan tehdä rajaukset ja levittää huulipunaa, mutta siihen se sitten jääkin. Oon tanssiaismeikkiä miettinyt melkeenpä vielä vähemmän kuin kampausta, mikä mut tuntien johtaa siihen, että istun tanssiaamuna kello yhdeksän reikä reikä meikkaajan tuolissa, tietämättä paskatkaan mitä mun naamalle tapahtuu. Siltikään, asia ei mua oikeastaan taaskaan haittaa. Huono naamapäivä pilaa koko päivän sekä mun stressaavan aamun, joten voin ihan hyvin maksaa muutamia kymppejä perhetutulle upeesta meikistä. Osaapahan hän varmaan paremmin sovittaa meikin värityksetkin mekkoon ynnä muuta sellaisia juttuja, mistä minä en mitään ymmärrä hahhah! Oon miettinyt tosi kovasti sellaisten sumusilmien ja vahvojen huulten väliltä, mutten ole tullut mihinkään lopputulokseen. Alakulmassa näkyvä kaunis kuulas kiehtoo yhtä lailla kuin tummat ja dramaattiset sumusilmätkin. Toisaalta en uskalla ottaa turhia klovnivibariskejä, joten jätän ehkä ne rankimmat kokeilut muualle. Koska haluun hiuksiin vähän käkkärää sinne sun tänne, voi meikin jättää varmaankin vähemmälle. Turhaan siitä stressaamaan, mua kun ei yksityiskohdat turhia kiinnosta, voin vapaasti jättää asian sellaisen huolehdittavaksi, kuka tietää asiasta enemmän kuin minä.


Kärsin suhteellisen ikävästä atooppisesta ihottumasta, joka tykkää korostua tavallisesta enemmän näin talvisaikaan, mikä oli sanotaanko suurin syy ammattimeikkaajalle haluamiselleni. En käytä talvisaikaan yhtään meikkivoidetta (enkä oikeastaan muulloinkaan), vaan pidättäydyn näissä BB-voiteissa ynnä muissa kosteussävyvoiteissa, sillä meikkivoide ei vaan sovi mulle. Se paakkuuntuu, kasaantuu kuivaan ihoon ja uskokaa tai älkää - tämä on ärsyttävämpää kuin mikä muu tahansa akne. Kunnollinen ja kestävä meikkipohja on mun haaveissa tanssiaispäivälleni, sillä en halua korjailla ja lisäillä kesken päivän pakkelia naamaan. Koska mekkoni tuli suhteellisen puoli-ilmaiseksi, ajattelin voivani hemmotella itseäni kampaus -sekä meikkauskäynnillä ja nekin hei perhetutuilla. Vaikkakin mummoni kovasti yritti mua "kuvankaunista nuorta" suostutella hoitamaan asiat itse... Kaunis ajatus!

Postausta tehdessä tajusin sen, että vaikka koulussakin ollaan kavereiden kesken hehkutettu asiaa reilusti useampi kuukausi, ei mulla silti ole mitään kummoisempia toiveita koko asian suhteen. En koe katasrofiksi, jos kampaukseni sisältää vääränlaista kiharaa, huulipunani sävy on väärä tai kenkäni kerran jo käytetyt - on kyse vain yhdestä päivästä. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitkä alusvaatteet luokkatoverit aikovat mekon alle laittaa tai miten sokeroida bikinirajat - hei joku roti tähän touhuun! En tule käymään solariumissa, en laita ripsenpidennyksiä tai geelejä varpaankynsiin yhden tunnin tanssien tähden. En todellakaan mieti jatkojen asujani kuukausia etukäteen tai stressaa sitä, miten mekossani on liian vähän paljetteja helmassa. Tää koko vanhojen tanssien todellinen idea eli itse tanssiminen on jäänyt ihan toissijaiseksi asiaksi, sillä näistä on tullut jokin lukiolaistyttöjen oma paraatishow. Hanskat käteen peittämään rumat kynnet ja menoksi!

Täytyy kai myöntää, että tää tyttö odottaa enemmän saman illan jatkoja Siljalla, kuin itse stressiä tanssiaskeleista tai kompastumisia lavalla...

In English: I have my prom day coming next month and I can tell you - it's pretty stressful. I won't translate all the text but I'm planning my hair and makeup for the big day. Can't really decide...

I think prom is so unnecessary if we start to think about it more. It's like girls' own fashion show, everyone are just thinking about their own princess outfits and stuff, when the real thing should be dancing and having fun. If I'm honest, I'm waiting more our big party after...

laiskuus voittaa

Ciao bellas! Mun ajatuksenjuoksu kulkee pitkästä aikaa taas vähän lujempaa kuin normaalisti ja auttakaa armias, nyt tekee mieli blogata. Mun postaustahti on aivan mieletön näin talvisaikaan, kuten varmaan olette huomanneet. Oon laiska arkisin neljään asti kestävine koulupäivineen sekä liian lyhyine yöunineen ja viikonloppuisin on vähän muutakin ohjelmaa, kuin koneella näppäinten paukuttelu. Koska maanantai rules ja oon ottanu itseäni niskasta kiinni (kolmen tunnin päikkärien jälkeen..) sekä tehnyt läksyni ja treenini ajoissa, mullahan on pikkasen vapaata aikaa näin ennen kuin haluun takaisin peittojen alle sukeltaa. Jos sinua, lukija, ei kiinnosta allekirjoittaneen puhdas ajatuksenjuoksu tai niin sanottu stressin purkaminen kirjaimitse, lopeta ihmeessä lukeminen.


Viime aikoina, tietenkin näin talvisaikaan, mulle on tullut jälleen kerran mieleen se tietty kysymys; miksi mä olen syntynyt pohjoiseen. Myönnettäköön, että Suomi on hyvä maa elää ynnä muuta ja suhteellisen isänmaallinenkin koen olevani, mutta eikö nyt jumalauta olisi  ihmisystävällisempää pitää nää pakkaset aisoissa. Miksei Suomen geopoliittinen sijainti (lukiolainen käyttää vaan hienoa termistöä hei..) vois olla vaikka jossain Kalifornian tienoilla ja kaikki olisi tyytyväisiä. Kuitenkin, nää pakkaset, lumet ja myöskin tää kuuluisa jää sekä Turun paskat tiehiekoitukset saa aikaan sen, että meikätyttö vaaputtaa pitkin jalkakäytäviä kuin mikäkin pingviini ja yrittää pysyä jokseenkin pystyssä. Ihme, etten oo häntäluutani vielä tänä talvena murtanut (uskokaa, niinkin on joskus käynyt), mutta tietenkin saadaan tääkin asia korjattua, kun saadaan keskiviikkona koulun urheilutunnilla se kuuluisa talviurheilu käyntiin. Kaksi vuotta sitten samaisella tunnilla loukkasin lantioni ja nilkutin kolme viikkoa, koska kömpelönä tietty kaaduin nenälleni luistinradalla. Voisin hankkia vaikka täysmittaisen henkivakuutuksen, ennen kuin tapatan itseni hiihtotunnilla ylihuomenna.


Koska tietenkään kylmä talvi, jäätyneet varpaat tai hidastunut järjenjuoksu -20 pakkasasteessa ei ole tarpeeksi, niin pistetäänpä lukiolaisille kaikki paska niskaan. Tietty osa stressistä johtuu pelkästään omasta tyhmyydestäni (ei oikeen oo lukuläksyt kiinnostaneet), mutta on kuulkaa mukavaa kirjoittaa kolmea eri ainetta ja lukea sanakokeisiin samalla. Ei siinä mitään, oli mulla muutenkin ongelmia miettiessä sitä, mihin aikaani käyttäisin vapaa-ajalla. Vanhojentanssitreenitkin alkaa olemaan pikkuhiljaa loppusuoralla, mutta sen sijaan että se huojentaisi, aiheuttaakin se lievää paniikkia. Ai, pitäiskö ne osatakin? Luotan syvästi siihen, että edes parini osaa viedä helmikuun tanssiaisissa sekä ehkä omistaa paremman tasapainon kun meikäläinen, saatan tarvita tukea etten kompuroi keskellä näyttämöä. Kampaukselle en oo urhannu ajatustakaan sekä naama ei oikeen esittelykunnossa näin helmikuussa atooppisen ihon kanssa ole. Toivotaan, että ainakin mahtuu mekko päälle.


Onneksi mun ongelmat on niin pieniä. Ja suurin osa niistä helpottaa parin seuraavan kuukauden aikana. Silti, täytyy myöntää, on ihmeen helpottavaa kirota hiljaa mielessään (tai ääneen, mistäs sitä tietää..) seistessään viluissaan aamulla puoli kahdeksan bussipysäkillä tai harmitella kahdeksantuntisia koulupäiviä. Onneksi tää on ehkä vielä joskus jopa jonkin arvoista.

10 päivää tammikuuta jäljellä. 25 päivää vanhoihin. 28 päivää Pariisiin. 39 päivää maaliskuuhun = kevääseen. 107 päivää 18-vuotissynttäreihin. 131 päivää kesälomaan. Kohta 1/12 osa vuodesta on jo ohi, 21 sivua 364 sivuisesta kirjasta luettu.

HUOM! Multa ei varmana saada irti asukuvia tai varmaan mitään muutakaan nättiä kuvamateriaalia, ainakaan kovinkaan säännöllisesti. Silti halu postata on kova, joten tällaisia kirjoitus/ajatuksenjuoksupostauksia voisin tehdä useamminkin. Voi olla ehkä enemmän myös se mun juttu, varsinkin tähän vuodenaikaan. Mitä sanotte? :-)

In English: Winter sucks. I wanna move to California.

can you paint with all the colours of the wind?







scarf and trousers gina tricot / jacket zara / boots nilson / jumper H&M

Tältä mä näytin sunnuntaina, kun pyörin keskustassa iltapäivällä. Tykkään noista mun housuista, jotenkin helpot ja kivat käyttää hullusta printistä huolimatta; ehkä se juuri sen tekeekin. Ei päälle tarvitse muuta pistää kuin nuo. 

Tykkäsin kyllä mun meikistäkin. Pitäisi useamminkin jaksaa laittaa rajauksia, luomiväriä sun muuta.

In English: I looked like this yesterday, when I visited in the city with my friend. I just love those silly print trousers, they make my outfits so much better.

Oh and I liked my makeup too. I should be less lazy on weekdays and but some eyeliner more often.

lattekahvit tintåssa

Väsynyttä viikonlopun loppua kaikille! On tietty fiksujen mahti-idea tulla päivittämään blogia ekaa kertaa yli viikkoon yhdentoista aikoihin sunnuntai-iltana, joten täällä mä oon!




Voin aika rehellisesti kertoa, että mun arki on aika pirun väsyttävää. En jaksa paljoa ajatella blogia, sosiaalistumista tai sanotaanko yhtään mitään, mä vaan jatkan päivästä toiseen suht samalla kaavalla kuin aina ennenkin; aikainen herätys, kouluun, liian myöhään kotiin, ruokaa, läksyjä ja ehkä vähän treenaamistakin - ja sitten takaisin sänkyyn. Mielenkiintoista, eikö niin? No, mulla ainakin energia loppuu niillä 8-16 koulupäivillä, joten eipähän ainakaan ole kysymysmerkki se, mihin aikansa päivisin käyttäisi.

Kuitenkin, viikonloput on mun viikkojen valopilkkuja pitkien yöunien sekä rentoutumisen kanssa! Tähänkin viikonloppuun mahtui perheen kanssa olemista sekä kavereiden näkemistä - esimerkiksi tänään treffattiin Jennan kanssa keskustassa kahvittelun merkeissä. Tytsyllä oli alekuponki Tintåån, joten käytiin katsomassa vähän paikkaa, kumpikin ekaa kertaa. Itse kyllä pidin paikkaa oikein viihtyisänä, joskin en ihan kahvilaksi soveltuvana. Voisi joskus käydä vaikka syömässä jotakin...

In English: My weekdays are so boring; just school, homework, sleep and maybe some training too. Do you know how exhausting it is to sit in school like 8 hours? Ah those 8am-4pm school days - I hate you.

Today I met my beautiful friend Jenna and we went to restaurant called Tintå. We had so much fun! Tintå was also pretty lovely place, not a great place for coffee maybe, but I have to get there to eat sometime! Quite cute place haha.

dear diary...

Käytiin tänään rakkaan äippäni kanssa skanssissa pyörimässä suunnilleen ympyrää, minä kun toivoin löytäväni lahjakorteille käyttöä - tuloksetta. No, ei mulla mikään kiirekään ole! Suomalaisessa käydessä päätin kuitenkin ostaa itselleni uuden päiväkirjan - uusi vuosi, uudet kujeet, eikös? Valikoima oli aika surkea, mutta löysin aika omannäköisen sieltä, kuten huomaa...


Pinkki se olla pitää. Jos nyt vaikka innostuisi kirjaamaan ajatuksiaan vähän ahkerammin ylös!

Loma älä lopu, en oo saanut susta vielä tarpeekseni.

In English: I bought a new journal today! Found quite perfect color for me huh? 

mä elän vielä viime vuodessa

Jes, kotona ollaan! Tää keskiviikko kului autossa istuessa ja matkapahoinvointilääkkeiden takia olo on yhä vähän tokkurainen. Meni päivä vähän hukkaan, kun tuli nukuttua koko päivä... Kuitenkin, oma kone kullan kallis, eikös niin? Kaks viikkoa siitä kun viimeksi oon kunnolla päässyt bloggaamaan, on ne ajoituspostaukset sekä sukulaisten hidas netti aika jees. Te ette tiedä, miten mä oon ikävöiny omaa toimivaa teknologiaa.

Tein koko viikon töitä ja mulla alko loma nyt !!! ja näköjään aloitan sen vatvomalla menneitä ja fiilistelen jouluaattopäivän kuvia ja ennen kaikkea ruokia. Oon reilun viikon myöhässä mut jaa.







Tykkäilin aika paljon tosta mun asusta, kun trikoota on tarpeeksi ni hyvin venyy! Hehe. Yritin aamun kiireessä saada tukkaan jotain aikaseksi, mutta äiti oli vieny mennessään paremman kiharrinraudan, joten kävi vähän silleen ja tälleen.

Mulla oli kokonaisuudessaan aika muksa joulu, vaikkei sitä kunnon joulufiilistä ihan tavoitettukaan! Paketit vähenee, vyötärö kasvaa ja loma lyhenee, eikös se niin mene?

In English: I just can't understand it's 2013 already! Just can't haha. I'm still living in 2012 and christmas lol.

Copyright © 2015 · Designed by Pish and Posh Designs